Kalimera.

1.4.2025 saavuimme Kreetan Haniaan Nea Choraan.  Perillä meitä odotti ystävämme Johanna ja majapaikan emäntä Eleni. Tervetuliaisiksi meitä odotti iso pullo retsinaa ja pinaattipiirakoita (spanakópites) ja juustopiirakoita suoraan uunista.

Purimme laukut ja kävimme kaupassa ostamassa hieman evästä kaappiin.

Sen verran ottaa tuo matkustaminen voimille, että siesta otettiin ajoissa.

Käytiin meidän ”grillipaikassa” Apokorans syömässä talon makkarat, kaalisalaattia ja tsatsikin.

 

Lähdimme voltailemaan haniaan ja kävimme tutun papparaisen kuppilassa juomassa lasillisen viiniä ( siis 3dl) ja kävimme syömässä vatsan täyteen.

Matkalla kävin vielä tsekkaamassa yhden paikallisen tatuointi liikkeen ja varasinkin ajan heti kun sai jo torstaille.  Suomessa kun jonot on 3kk-. Innolla odotan kuinka käy.

Sen jälkeen olikin hyvä tallustella takaisin majapaikkaan ja unten maille.

2.4

Illalla lähdimme tapaamaan ystävämme Yiannista. Bussilla mennään kun kätevästi pääsee. Meidän isäntä lähti hakee viä puhelinta ja myssyä ku unohti ne kottiin. Tässä pysäkillä seistessä semmoinen pieni mummeli tuli kreikkaa puhellen. Ymmärsin että koitti pussia saada auki jotta voi laitttaa sateenvarjon ja lehden sinne. Avustin hieman parakallon kera, ja hää taputti käteen ja kiitti kovasti.

Illalla käytiin moikkaan Yiannista ja viemässä tuliaiset ja vaihtamassa kuulumiset. Takaisin tullessa käytiin vielä Brutusta katsomassa ja läpsyttämässä.

Kävimme myös Sissillä syömässä ja viemässä tuliaiset. Mezedoólyra

3.4 tänään tosiaan odottelin että pääsen leimattavaksi, klo 13 ovi aukesi ja suunnittelimme kuvan.

Noin puoli tuntia myöhemmin, itse tekijä tuli paikalle. Toinen valmisteli (asetteli kuvan ja laittoi värit yms. ) ja tekijä vain teki. Tämä hauska käytäntö verrattuna Suomeen. Mukava kokemus oli, vaikka puhuivat vain kreikkaa ja lähinnä keskenään, mutta mikäpäs siinä, jokaista neulan pistoa tuntiessa, ja katsellessa kuinka kuva edistyy. Ja täytyy sanoa että olen tyytyväinen tulokseen. Ehdottomasti suosittelen dead rabbit tattoo mestaa. Suattaapi olla jotta käyn toistekin.

Kävimme illalla syömässä tuossa lähellä Kantoyni lammasta ja tsatdikia perunoiden kansss. Nyt meni tämä reissu paremmin. Viimeksi erehdymme ottamaan horttaa, joka ei oo meidän juttu.

4.4. Päivällä auteltiin Johannaa laittaan petrinosin pihaa kuntoon ja käytiin voltalla Vanhassa kaupungissa, sitten paistateltiin auringossa. Illalla käytiin taas Yiannisilla syömässä.

5.4. Hengailtiin ja voltailtiin. Tehtiin myös kasvispataa ihan paikallisista raaka-aineista, ja onhan se nyt ihan toista luokkaa kuin kotisuomessa tehdyistä aineista, vaikka osa onkin kreikkalaisia.

 

 

Sunnuntai

6.4. Käytiin perusvoltalla ja katseltiin maratoonia. Toki niitä tuli harvakseltaan j jokainen käveli.

Sitkeitä noi krekut on kyllä, niitten aidat ei oikein tahtonut pysyä pystyssä ja niitä kaatuili koko ajan. Urheasti niitä nostelivat vähän väliä pystyyn. Illalla käytiin taas sissillä syömässä. Ja pusut ja halit mennen tullen. Halusivat myös meidän kanssa maistaa meidän tuliaisjuomaa (Ufoleijonaa) +ultima thulen snapsilasit. ja tykkäsivät kovasti. Yks paikan Katti tuijotti taas hyvin tiiviisti mitä me syödään.

Siinä puolen yön paikkeilla oltiin kämpillä ja mentiin nukkumaan, sillä seuraavana aamuna lähdettiin Heraklionia kohti.

7.4. Käytiin maustetukussa vierailulla.

Takaisin tulimme mm. Rethymnonin kautta ja pysähdyimme Vryses nimisessä kylässä juomassa frapet ja tuoremehut sekä otettiin tsatsiki, ranskalaiset ja talon makkarat.

Siitä päätettiin jatkaa Kissamokseen.

Sinne päästyämme hurautimme Kissamos hotelliin ja kysyimme huonetta yöksi ja löytyihän sellainen. Kävimme ehkä hyvin ansaituilla virvokkeilla. Kilometrejä oli kuitenkin kertynyt siinä 250km.

Käytiin siinä sitten toisessakin paikassa ottamat yhdet, kahdet. Talon puolesta pöytään  pieni yllätys jossa omi pieniä purtavia.

Toinenkin tuli, mutta se harmikseen oli pilattu tarjoilija tytön parfyymilla. Liekö suihkaissut lisää liian lähellä elintarvikkeita, mene ja tiedä.

Vatta oli kyllä sen verran täys, ettei tarvinnut aatella illallista.

Pari juomaa pikku marketista ja huonetta kohti, ja eiku kalinihta.

8.4 siinä aamusella herättyä hain lähikahvilasta kahvin ja tovi heräilyitä ja päätettiin lähteä takas Nes Choraan majapaikkaa kohti.

Ajeltiin  Kolymbarin, Malemen, Agia Marinan ja Platsniaksen läpi ja rantatietä ajellessa kattelin kun meri tyrskysi, kyllä oli ollut surffaajan keli.

Käytiin sitten tossa meidän lähellä olevassa lihakaupassa hakemassa päivän ruoka protskut ja kaupasta muut.

Tehtiin ”kukkoa” viinissä. Ja ai p****le oli hyvvee taas. Se on kun on hyvät raaka-aineet. Ja muruhan on loistava ruuan laittaja kuitenkin.

Johannakin poikkes, harmi että ruoka oli vasta mennyt uuniin.

Yiannis ja soundgarden

 

Tänne tulimme varmaan toissa keväänä ekan kerran (Eli 4/24).

Katselimme murun kanssa Google mapsia missä ois kiva paikallinen kuppila, vähän turisteja ja sellainen rauhallinen fiilis.

Kokeilimme sitten sitä, ja siitähän tuli heti meidän paikka. Ei mennyt kauan kun paikallisetkin toivottelivat yasas aina nähdessämme.

Yleensä kävimme ottamassa väliveden ennen syömään menoa, joka sillä suunnalla oli yleensä Molly, virallisesti Dimitris & sakis. Ja jälkkäri jätskillä ruuan jälkeen.

Yiannisin paikka on siis kiva idyllinen ja pääasiassa paikallisten paikka. Sillä on rauhallista ja vaikka jalkapalloa tulisikin TV:stä, ei ääni äidy liian kovaksi, kuten esim. Jossain perus sporttibaarissa mikä on täynnä jotain mölyäviä englantilaisia potkupallohuligaaneja.

No joo, siellä tuli käytyä tietenkin seuraavallakin Reissulla syksyllä (9/24).

Viemme hieman tuliaisia, kuten lonkeroa ja jaloviinaa. Jallu oli tarkoitettu talveksi kun on kylmää ja vaikka kahvin aveciksi.

Käytiin vielä ennen kentälle  lähtöä  moikkaamassa. Yiannis pääsi yllättämään ja pusut molemmille poskille halien kera.

Hää oli tykännyt vallan paljon juomista.

Nyt 4/25 tultiin poikkeamaan jälleen. Ja tietenkin uusien tuliaisten kera. Ja iloinen jälleen näkeminen oli taattu, pusujen ja halien kera.

Tällä kertaa vietiin mm. hieman savumuikkua, ja  itse tehtyä turkinpippuri juomaa, ilveksen kaulahuivi. Huivin hän taitteli silitellen johonkin aarreboxiin. Turkkarijuomasta oli tykännyt, vaikka perus salmiakki ei muille kuin suomalaisille maistukaan yleisesti.

Vastapalloon tuli heti, ja antoi meille oman sekoituksen, jossa oli mm. malotiraa. Yiannis ei malttanut vissiin odottaa, sillä toi lasit jotta voimme maistaa,  ja Oi oi se oli hywee.

Meidän mottomme poistuessa paikalta onkin, Ta léme, nähdään.